Kymmeniä vuosia ihmiset ovat tehneet, ja katselleet joko tekemiään tai muiden ihmisten tekemiä elokuvia. Tai tarkemmin sanottuna he ovat katsoneet epämääräisen, useimmiten lyhyen pätkän jonkun toisen ihmisen elämää. Tämän elämän katsominen olisi ollut tylsä kokemus, mikäli se olisi jäänyt vain siihen.

Ennen suuria tietokone-efektejä ja visuaalisia kamerakikkoja elokuvissa tarina ja näyttelysuoritukset olivat tärkeimpiä. Film Noir elokuvien klassiset asetelmat, syvälliset henkilöhahmot ja silloin vielä pakollinen mustavalkoisuus toivat omanlaistaa tunnelmaa. Romansseissa ei voitu matkustaa ympäri maailmaa, eikä James bond alkuaikoinaan voinut taistella jäälinnassa tai leikkiä näkymättömyysautoilla. kaikki pysyi muutenkin yksinkertaisena, ja juoni oli paljon suuremmassa asemassa kuin nykyään monissa varsinkaan amerikasta tulevissa elokuvissa.

Niin, eli nykyään. käytännössä poikkeuksetta kaikissa elokuvissa on väkivaltaa, monissa on tietokone-efektejä ja tarinat ovat usein vähissä. Toiminta on lysähtänyt joko realismiin, ja kymmeniin räjähdyksiin, helikoptereihin, isoihin autoihin, hävittäjiin ja monenlaisiin jännäriefekteihin, esimerkkinä vaikkapa uusin MI 3.toiseksi esimerkiksi voidaan ottaa vaikkapa uudistettu Poseidon, jossa henkilöhahmot ovat yhä esillä, mutta räjähdykset ja laiva itsessään ovat vallanneet itselleen kunnolla tilaa. Toinen tapa tehdä tietokoneella ovat fantasiat ja scifit, joissa poikkeuksetta pikku nörtti on puurtanut vuosia saadakseen hienoimman mahdollisen ovenkahvan. On kuitenkin myönnettävä, että elokuvan on tarkoitus viihdyttää, ja niin ne ovat kautta aikojen tehneetkin.

Mikä sitten tekee hyvän elokuvan. Riittääkö siihen viihdytävyys, pitääkö juonen olla monimutkainen mutta selkeä. Täytyykö elokuvassa olla paljon syvällisiä henkilöitä vai isoja räjähdyksiä. Menkäämme vielä syvemmälle kysyen, mikä on elokuva, ja mikä vain kallis kasa kuvia peräkkäin. näiden kysymysten jälkeen ei voi olla kuin yhdestä asiasta varma, elokuvaksi tulemiseen riittää, että joku kutsuu sitä elokuvaksi. On muistettava, että jos jotain on olemassa, sitä ei tarvitse katsoa, vain jotta sitä saisi protestoida.